ILMASTA TYPPEÄ!

apilat - sinimailanen - vuohenherne - keltamaite - herne - virnat - härkäpapu - lupiinit

 

Typpiympit

- valikoima & hinnat

- tilaaminen

- ymppäysohjeet

- milloin ymppäystä tarvitaan?

- usein kysyttyä

  Tietopaketit:

- mitä ymppäys on?

- typensidonta lyhyesti

- palkokasvinurmista

- viherlannoituksesta

Rikkakoneet
Ryömijä
Luomusiemenet
Muut tuotteet & palvelut
Tietoa yrityksestä

Elomestari Oy
Koskitie 185
95520 Tornio

P. 040-581 8477

petri.leinonen<a> elomestari.fi

 

 

MILLOIN YMPPÄYSTÄ TARVITAAN?

Ymppäyksen teho riippuu ratkaisevasti pellon luontaisesta typpibakteeripopulaatiosta. Mikäli peltomaassa on runsaasti tehokkaita typpibakteereita, ei ymppäyksellä saavuteta sadonlisäystä. Mikäli bakteerien määrä tai teho on heikko, ymppäys voi moninkertaistaa sadon.

Apilat, herneet, virnat, härkäpapu

Näillä kasveilla on lähisukulaisia lajeja luontaisessa kasvilajistossamme, joten lähes kaikilla pelloilla on jonkinmoinen populaatio vastaavia typpibakteereita. Luotettavin ennustus tapahtuu peltomaan pH:n (happamuuden) avulla.

Mikäli peltomaan pH on 5,8 tai alle, ymppäys yleensä parantaa satoa. Typpibakteerit ovat arkoja happamuudelle, jolloin niiden määrä happamissa oloissa on yleensä alhainen. Jostain syystä happamuus suosii tehottomia bakteerikantoja, jotka voidaan ymppäyksellä näin voittaa.

Korkeammassa pH:ssa (6 tai yli) typpibakteerit viihtyvät hyvin, "vanhoilla" pelloilla on usein riittävästi tehokkaita typpibakteereita eikä ymppäyksellä saavuteta sadonlisää.  Ymppäyksellä on kuitenkin ollut selvästi myönteisiä vaikutuksia uudismailla sekä intensiivissä sokerijuurikkaan viljelyssä olleilla pelloilla korkeammassakin pH:ssa. Ilmeisesti uutismailla typpibakteerikanta ei ole vielä kehittynyt. Sokerijuurikkaan viljelyssä käytettävät torjunta-aineet saattavat vaikuttaa haitallisesti typpibakteereihin.

Vuohenherne, (sini)mailaset, mesikät, keltamaite

Näillä, meillä "uusilla" palkokasveilla ei ole sukulaisia luontaisissa kasveissamme, joiden niitä nystyröiviä typpibakteereita ei peltomaissamme luontaisesti ole. Tällöin ymppäämättömät kasvit eivät nystyröidy eikä typensidonta voi toimia. Silloin useimmiten ko. palkokasvit jäävät heinä- ja rikkakasvien alle ja viljely ilman ymppäystä epäonnistuu.

Vuonna 1998 keräsimme näytteitä 24 peltolohkolta Etelä- ja Keski-Suomesta.

- sinimailanen nystyröityi kahdella pellolla

- keltamaite nystyröityi myös kahdella pellolla

- vuohenherne ei nystyröitynyt missään

Johtopäätös on siis, että em. kasvit on ehdottomasti ympättävä, ellei ole varmaa tietoa siitä, että nystyräbakteereita on maassa riittävästi.